tiistai 30. toukokuuta 2017

Neljäs kevät

Tämä kevät on pihalla tosiaan alkanut paljon lohdullisemmissa ja innostavammissa merkeissä kuin aiempina vuosina. (viime vuoteen pääset tekmään aikamatkan täällä ja täällä )

Enää ei ole tarvinnut raivata ryönää ja romua, vaan on saanut keskittyä rauhassa sekä nauttimaan tehdystä, että tekemään uutta.

Jotain olemme saaneet jopa tehtyä ihan loppuun asti. Täällä. Loppuun. Valmiiksi. Tiedän, lähes mahdotonta kuvitella moista ihmettä ;)


Tässä vanhassa postauksessa tuo henkilökohtainen iisakinkirkkoni, jota aloittelin niinkin hiljakkoin kuin vuonna 2015.

Ja nyt sama paikka näyttää vihdoin tältä:

Kasvien heräämistä toki vielä odotellaan. Ja myönnettäköön, että tuohon on takataskussa vielä muutama hajatelma jatkojalostukseen ;) 


Levisiatkin ovat vihdoin löytäneet paikkansa ja talvehtineet hyvin.

Etupiha on muutenkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen.


Etupiha viimekesänä.
Niin kauniita kuin nuo monihaaraiset vaahterat olivatkin, oli kasvillisuutta noin pienelle alueelle yksinkertaisesti aivan liikaa. Mikään ei viihtynyt, ei edes emäntä. Kuvan ulkopuolella oikeassa reunassa oli vielä monihaarainen pihlaja, joten ilmatila oli aivan täynnä. 

Puut nurin, kesä 2016

Puiden kadottua nuo alemmassa kuvassa osittain näkyvät marjakuusen (?) kammotukset loistivat silmään entistä pahemmin. Epämääräiset, joka suuntaan harottavat huonosti voivat rankut saivat siis myös lähtöpassit. 


Vuohenputken vallassa ollut alue sai päälleen reilun katteen. Seasta löytyy jokunen perenna, palataan niihin, kunhan kasvu on kunnolla vauhdissa. 
Sitten silmiin alkoikin pistää yläpihan kulkureitti. Kitukasvuisella heinällä ollut epämääräinen maaluiska näytti niin surkealta ja ryhdittömältä, että pakkohan siihenkin oli vähän kivistä selkärankaa asetella. 




Nyt on hyvä jäädä odottelemaan kasvua, jatkaa päivittäistä ylisitkeiden (onneksi satunnaisten) vuohenputkien nyhtämistä katetulta alueelta ja nautiskella keväästä.


Mukavaa viikkoa ihan jokaiselle <3




perjantai 12. toukokuuta 2017

Unelmia historiasta

Jo Rauhalassa asumisen alkumetreillä saimme yllättävän ja ilahduttavan vieraan. Yllättäen, kesken tavallisen arkitohelluksen tänne ilmestyi vieras mies. Hän kertoi tätinsä asuneen Rauhalassa talon ollessa nuori. Mökkireissuilla ohikulkeissaan hän oli surkutellut talon rappeutumista ja oli onnellinen siitä, että Rauhala on saanut uudet omistajat ja jatkaa vielä elämäänsä.

Tuo käynti oli niin yllättävä ja häkellyttävä, ettei siitä juuri mitään mieleen jäänyt. Harmitti oikein, etten tajunnut historiasta kysellä, enkä kirjata mitään ylös. Onneksi peruuttamatonta vahinkoa ei tapahtunut.

Tapasimme nimittäin myöhemmin uudelleen, sillä kertaa sovitusti ja sain jopa joitakin muistiinpanojakin tehtyä. Niiden pohjalta minulla olisi tarkoitus jossakin vaiheessa perehtyä vielä tarkemmin Rauhalan vaiheisiin.

Tuon visiitin ehdottomana kruununa sain kotiinviemisiksi kauan kaivattujen historiatietojen lisäksi jotakin kouriintuntuvaa ja uskomattoman upeaa. Hän antoi minulle tätinsä vanhat kapiopyyhkeet ja yhden pöytäliinan. Siis useita käsin kudottuja ja nimikoituja pellavapyyhkeitä 1900 luvun alusta. Olen niistä sanoinkuvaamattoman onnellinen :)

Nyt nuo pyyhkeet ovat remontin keskeltä piilotettu, joten kuvia ei valitettavasti tähän postaukseen tule, mutta myöhemmin sisustuksen valmistuessa ja pyyhkeiden löytäessä arvoisensa paikan tai käyttötarkoituksen niitä tulee varmasti kuvattua kerran jos toisenkin. Ideoita vanhojen pellavapyyhkeiden kunnialliseen uusiokäyttöön otan mielelläni vastaan :)

Koska Rauhala oli täysin riisuttu ja lähes hävitetty edellisen omistajan toimesta, lämmittää tuo muutenkin upea lahja sydäntä aivan valtavasti <3

Lisää ihania historia-uutisia saimme vielä myöhemmin. Isäntä osui työn puitteissa juttuihin Rauhalan myöhemmän vaiheen omistajan jälkeläisen kanssa ja sopi vierailusta valokuvien kanssa. Oli upeaa nähdä, millainen tämä paikka oli kukoistuksessaan. On vaikea kuvitella, että piha on kukkinut joskus niin upeasti.

Tuohon vierailuun saakka piha oli minulle pelkkä tyhjä taulu, johon en saanut mitään otetta. Toki roskan ja romun siivoamista riittikin viime kesään asti, ei siinä mitään.

Nyt tänä keväänä piha on alkanut aueta ihan uudessa valossa. Vanha roina on poissa, nurmikkoa voi kutsua jo nurmikoksi ohdake, nokkos- ja vuohenputkiryteikön sijaan ja muutenkin tontti alkaa olla aika mukava. Harvat säästyneet kukat on paikallistettu ja uuden rakentamista voi tosissaan alkaa pohtia.

Jonkin verran pihaa on tullut tänä keväänä jo rakenneltuakin lisää, siitä myöhemmin, kunhan kasvu pääsee sen verran vauhtiin, että on jotain kuvattavaakin pihalla :)