tiistai 30. toukokuuta 2017

Neljäs kevät

Tämä kevät on pihalla tosiaan alkanut paljon lohdullisemmissa ja innostavammissa merkeissä kuin aiempina vuosina. (viime vuoteen pääset tekmään aikamatkan täällä ja täällä )

Enää ei ole tarvinnut raivata ryönää ja romua, vaan on saanut keskittyä rauhassa sekä nauttimaan tehdystä, että tekemään uutta.

Jotain olemme saaneet jopa tehtyä ihan loppuun asti. Täällä. Loppuun. Valmiiksi. Tiedän, lähes mahdotonta kuvitella moista ihmettä ;)


Tässä vanhassa postauksessa tuo henkilökohtainen iisakinkirkkoni, jota aloittelin niinkin hiljakkoin kuin vuonna 2015.

Ja nyt sama paikka näyttää vihdoin tältä:

Kasvien heräämistä toki vielä odotellaan. Ja myönnettäköön, että tuohon on takataskussa vielä muutama hajatelma jatkojalostukseen ;) 


Levisiatkin ovat vihdoin löytäneet paikkansa ja talvehtineet hyvin.

Etupiha on muutenkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen.


Etupiha viimekesänä.
Niin kauniita kuin nuo monihaaraiset vaahterat olivatkin, oli kasvillisuutta noin pienelle alueelle yksinkertaisesti aivan liikaa. Mikään ei viihtynyt, ei edes emäntä. Kuvan ulkopuolella oikeassa reunassa oli vielä monihaarainen pihlaja, joten ilmatila oli aivan täynnä. 

Puut nurin, kesä 2016

Puiden kadottua nuo alemmassa kuvassa osittain näkyvät marjakuusen (?) kammotukset loistivat silmään entistä pahemmin. Epämääräiset, joka suuntaan harottavat huonosti voivat rankut saivat siis myös lähtöpassit. 


Vuohenputken vallassa ollut alue sai päälleen reilun katteen. Seasta löytyy jokunen perenna, palataan niihin, kunhan kasvu on kunnolla vauhdissa. 
Sitten silmiin alkoikin pistää yläpihan kulkureitti. Kitukasvuisella heinällä ollut epämääräinen maaluiska näytti niin surkealta ja ryhdittömältä, että pakkohan siihenkin oli vähän kivistä selkärankaa asetella. 




Nyt on hyvä jäädä odottelemaan kasvua, jatkaa päivittäistä ylisitkeiden (onneksi satunnaisten) vuohenputkien nyhtämistä katetulta alueelta ja nautiskella keväästä.


Mukavaa viikkoa ihan jokaiselle <3




perjantai 12. toukokuuta 2017

Unelmia historiasta

Jo Rauhalassa asumisen alkumetreillä saimme yllättävän ja ilahduttavan vieraan. Yllättäen, kesken tavallisen arkitohelluksen tänne ilmestyi vieras mies. Hän kertoi tätinsä asuneen Rauhalassa talon ollessa nuori. Mökkireissuilla ohikulkeissaan hän oli surkutellut talon rappeutumista ja oli onnellinen siitä, että Rauhala on saanut uudet omistajat ja jatkaa vielä elämäänsä.

Tuo käynti oli niin yllättävä ja häkellyttävä, ettei siitä juuri mitään mieleen jäänyt. Harmitti oikein, etten tajunnut historiasta kysellä, enkä kirjata mitään ylös. Onneksi peruuttamatonta vahinkoa ei tapahtunut.

Tapasimme nimittäin myöhemmin uudelleen, sillä kertaa sovitusti ja sain jopa joitakin muistiinpanojakin tehtyä. Niiden pohjalta minulla olisi tarkoitus jossakin vaiheessa perehtyä vielä tarkemmin Rauhalan vaiheisiin.

Tuon visiitin ehdottomana kruununa sain kotiinviemisiksi kauan kaivattujen historiatietojen lisäksi jotakin kouriintuntuvaa ja uskomattoman upeaa. Hän antoi minulle tätinsä vanhat kapiopyyhkeet ja yhden pöytäliinan. Siis useita käsin kudottuja ja nimikoituja pellavapyyhkeitä 1900 luvun alusta. Olen niistä sanoinkuvaamattoman onnellinen :)

Nyt nuo pyyhkeet ovat remontin keskeltä piilotettu, joten kuvia ei valitettavasti tähän postaukseen tule, mutta myöhemmin sisustuksen valmistuessa ja pyyhkeiden löytäessä arvoisensa paikan tai käyttötarkoituksen niitä tulee varmasti kuvattua kerran jos toisenkin. Ideoita vanhojen pellavapyyhkeiden kunnialliseen uusiokäyttöön otan mielelläni vastaan :)

Koska Rauhala oli täysin riisuttu ja lähes hävitetty edellisen omistajan toimesta, lämmittää tuo muutenkin upea lahja sydäntä aivan valtavasti <3

Lisää ihania historia-uutisia saimme vielä myöhemmin. Isäntä osui työn puitteissa juttuihin Rauhalan myöhemmän vaiheen omistajan jälkeläisen kanssa ja sopi vierailusta valokuvien kanssa. Oli upeaa nähdä, millainen tämä paikka oli kukoistuksessaan. On vaikea kuvitella, että piha on kukkinut joskus niin upeasti.

Tuohon vierailuun saakka piha oli minulle pelkkä tyhjä taulu, johon en saanut mitään otetta. Toki roskan ja romun siivoamista riittikin viime kesään asti, ei siinä mitään.

Nyt tänä keväänä piha on alkanut aueta ihan uudessa valossa. Vanha roina on poissa, nurmikkoa voi kutsua jo nurmikoksi ohdake, nokkos- ja vuohenputkiryteikön sijaan ja muutenkin tontti alkaa olla aika mukava. Harvat säästyneet kukat on paikallistettu ja uuden rakentamista voi tosissaan alkaa pohtia.

Jonkin verran pihaa on tullut tänä keväänä jo rakenneltuakin lisää, siitä myöhemmin, kunhan kasvu pääsee sen verran vauhtiin, että on jotain kuvattavaakin pihalla :)


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Avautumisia

Koska blogin kävijämäärän ilahduttavasti lisäännyttyä lukijajoukkoon on liittynyt myös lähipiiriimme kuulumattomia, olen alkanut saamaan mielenkiintoisia kommentteja, joihin ajattelin nyt vastata tämän yhden ainoan kerran.

En ole julkaissut yhtäkään "miksi remonttinne etenee niin hitaasti" "miksi ette saa valmista" "mitä remontillenne kuuluu" "aiotteko saada taloa valmiiksikaan" kommenttia tähän mennessä, enkä aio niitä julkaista tulevaisuudessakaan. Ensinnäkin koen moiset kommentit äärettömän epäasiallisiksi ja mauttomiksi noin yleensäkin.

Oikeasti, jos joku ihminen raottaa yksityisyyden verhoaan bloggaamalla elämästään, remontistaan, puutarhastaan tai mistä sitten ikinä bloggaakin, luulisi jokaisen ymmärtävän, että kirjoittaja paljastaa itsestään sen mitä haluaa paljastaa. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei minun tarvitse avata kotiani tai elämääni vieraille ihmisille yhtään sen enempää kuin haluan.

No, myönnettäköön, etten oikein itsekään pidä remonttimme venähtämisestä ja oikeastaan ymmärrän hyvin, että tämä hidastakin hitaampi tahti varmasti hiukan kummastuttaa. Silläpä nyt tätä postausta oikeastaan kirjoitankin. Ehkä tämä postaus on myös osa omaa hyväksymisprosessiani.

Minä en ole terve. Kroppani on taattua maanantailaatua ja meillä asioiden suunnitteleminen (toteuttamisesta puhumattakaan) on siksi ajoittain lähes mahdotonta. Sairastan harvinaista, periytyvää sidekudos-sairautta.

Mitäkö tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Niveleni, tällä hetkellä yleisimmin sormet, polvet, lonkka ja olkapää lonksuvat lähes mitättömästä syystä pois paikaltaan. Viimeaikojen naurettavimpia luksaation aiheuttajia ovat olleet jumiutunut e-kirjain näppiksellä, asennonvaihto sängyssä ja horjahtaminen kaupassa maitotölkki kädessä tai laina-auton jäykkien vaihteiden vaihtaminen. Selkä- ja kaularankani ovat samaa, taattua b-luokkaa ja harrastavat siirtymiä ja nikamalukkoja. Lihakseni joutuvat tekemään järjettömästi töitä jo pelkästään pitääkseen niveleni paikoillaan ja ne väsyvät äärettömän helposti. Lisäksi lihaksistossa on rankaperäisiä hermotushäiriöitä ja osa lihaksista ei siis suostu toimimaan oikein. Lisäksi löysä kaularanka aiheuttaa autonomisen hermoston ongelmia, kuten sykkeen, verenpaineen ja verensokerin heittelyitä. Lisäksi kärsin usein toistuvasta ja hankalasta migreenistä, uniongelmista, aistiyliherkkyydestä ja adrenaliinin säätelyongelmista.

Koska sairaus on harvinainen, olen ehtinyt oireilla rankasti 20 vuotta ennen diagnoosia. Tällä hetkellä toimintakykyni on aika mitätön. En esimerkiksi välttämättä pysty tiskaamaan, pesemään tai harjaamaan hiuksiani, kantamaan kauppaostoksia ja muuta vastaavaa. Taas toisena päivänä voin heilua haravanvarressa tai tikapuilla kuin mikään ei koskaan olisi vaivannutkaan. Tosin viimeksimainittuja päiviä on viimeaikoina ollut sangen harvoin ja poikkeuksetta teen hyvänä päivänä paljon enemmän kuin kropalleni olisi suotavaa ja poden sitä taas sitten useamman päivän.

Kaiken kruunaa mystiset sisäelintulehdukset, jotka ilmaantuvat milloin tahtovat. Tämän blogin kirjoitusaikana olen sairastanut munuaistulehduksen joka aiheutti verenmyrkytyksen, sekä kahteen kertaan sappirakontulehduksen. Lisäksi sitten vielä suolistotulehdus antibioottikuurin keikautettua bakteeritasapainon päälaelleen, siitä toivun edelleen.

Oikeasti tällä kropalla esteetön rivitaloasunto olisi oikeampi valinta kuin tälläinen hävityksen kauhistus, jossa mikään ei toimi. En kuitenkaan vielä tässä kohtaa suostu antamaan periksi, vaan elämme unelmaamme; hitaasti, mutta hitaasti. Aina, kun voimia arjen pakollisten ja perheemme ihmisten tarpeiden yli riittää, ne käytetään asuinviihtyvyyden parantamiseen ja remontin jatkamiseen. Parhaillaan olemme tehneet (tai jättäneet tekemättä) remonttia omin voimin, joten teho ei todellakaan ole järin mahtava.

Jaksan kuitenkin uskoa, että tilanne paranisi vielä tästä. Olen ennenkin ollut ajoittain äärettömän surkeassa kunnossa, mutta saanut kuntoutettua itseni vielä paremmin tolpilleni. Nyt olen taas saanut lähetteen fysioterapiaan, joten ainakin itse haluan uskoa siitä olevan voinnille hyötyä. Stressi myös heikentää kuntoa, joten voin vain toivoa talon valmistuvankin joskus ;)


Se siitä. Tarkoitukseni ei ole tehdä blogista sairastelukertomusta jatkossakaan, vaan yritän pitää kirjoitukseni positiivisten asioiden ympärillä.

Halukkaat voivat lukea sairaudesta lisää toisen bloggarin blogissa täällä. Toki toivon tämän postauksen myös lisäävän tietoa tästä harvinaisesta sairaudesta.

Toivoisin teidän kaikkien uhraavan myös pienen ajatuksen sille, että terveys ei ole itsestään selvä asia. Ollaan kaikki kiitollisia siitä, mitä meillä on. Sillä asenteella pääsee huomattavasti pidemmälle kuin tuijottamalla sitä, mikä puuttuu <3



torstai 14. heinäkuuta 2016

Kesätunnelmissa (reissuvinkki)

Tervehdys aurinkoisesta Rauhalasta :)

Remontti on edelleen niin vaiheessa, etten viitsi postailla siitä sen enempää, joten vien teidät tällä kertaa lempikahvilani maisemiin.




Kahvila toimii Perniön kirkon kupeessa vanhassa lainamakasiinissa.
Kahvilan tunnelma on mielestäni aika täydellinen :)

Tämä on kyllä tuhansien houkusten paikka. Jos onnistun kieltäytymään toisesta tuoreesta korvapuustista se ei vielä riitä, sillä tarjolla on paljon muitakin houkutuksia. 

Kahvin ja hyvien leivonnaisten lisäksi tarjolla on upeita käsitöitä.

Matot, liinat, pyyhkeet ja keramiikka houkkuttavat kerta toisensa jälkeen ;)

Myös tuliaisostokset kesävierailuille hoituvat samalla stopilla. Tai uusi matto kesämökille tai kotiin.

Yläkerrassa on tarjolla henkisiä herkkuja.


Perniön muinaispuku

 Tällä hetkellä yläkerrasta löytää upeita akvarelleja ja tussitöitä. Myöhemmin taas jotakin muuta yhtä kaunista. 


Esimakua taidenäyttelystä.

Suosittelen lämpimästi käymään, jos vähänkin lähellä sattuu kulkemaan. Voittaa ketjuhuoltoasemat kyllä mennen tullen niin viihtyvyydessä kuin tarjottavien laadussakin. 

Aurinkoista ja muutenkin ihanaa kesää kaikille :)

torstai 2. kesäkuuta 2016

Makromaailmassa

Kun suurten linjojen keskeneräisyys alkaa ahdistaa, on makromaailma aina kaunis, valmis ja täydellinen :)








Ihanaa loppuviikkoa :)

lauantai 28. toukokuuta 2016

Terveisiä remonttikeittiöstä

Meillä keittiöremppa vaan venyy ja venyy. Toisaalta, eihän se ole meillä mitään uutta, niinhän se on venynyt jo piiiitkään ;)

Mutta niin, alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin tänään postannut kuvia huomattavasti valmiimmasta keittiöstä. Onneksi tällä kertaa viivästymiseen on meistä riippumaton syy.

Pellavaöljymaalin neljän päivän kuivumisaika ennen päällemaalausta on venyttänyt projektin aikataulua, mutta nyt ikkunankarmit ovat vihdoin valmiit.

On ne sentään nyt nätit :) 
Ikkunanpokat saavat vielä odottaa ehostumistaan. Onneksi niillä ei ole kiire.

Tänään aamupuhteiksi keittelin kattilallisen vehnäjauholiisteriä. Huomenna pitäisi jo päästä maalaamaan seinää, alkuviikosta viimeistään tapetoimaan toista. Kyllä tämä tästä ;)

Kuivumisajat hyödynnetään tänään naapurikylän hyvinvointipäivillä ja huomenna varmasti pihahommissa.

Keittiöteemassa pysyäkseni, tässä keittiön ikkunasta näkyvä kukkapenkki nykykunnossaan :)




Nyt se saa olla kasvilisäysten suhteen rauhassa ainakin tämän kesän.



Puutarhan suhteen on montakin valoa tunnelin päässä. Nokkosten torjuntaan sain yllättäviä apujoukkoja, nämä satakunta suuta tekevät aika tehokasta jälkeä ;)

Nokkosperhosen toukat


Iloista viikonloppua :)


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Remonttia ja verholöytöjä

Mitäpä sitä keväällä muuta tekisi kuin remonttia. Toisaalta taas sitten kevät on mitä parhainta aikaa, energiaa riittää ja pihalla on kiva olla niin ei tarvitse maalatuissa huoneissa aikaansa kulutella.

Nyt olen tyhjennellyt keittiötä, ties kuinka monetta kertaa. Alan olla jo aivan kypsä tähän keittiön edes-takas- puljaamiseen jota remontin vaivihkainen eteneminen asumisen ohessa on aiheuttanut. Tällä kertaa en aio enää tuoda keittiöön mitään takaisin ennenkuin keittiö on oikeasti valmis.

Ihan viimetingassa tajusin, että ikkunankarmithan kaipaavat myös maalausta ja ne toki olisi järkevää maalata tässä vaiheessa. Niinpä hommat odottavat vielä sitten sitä, että saan ikkunamaalin haettua.

Pientä lisämaustetta remppainnostukseen tuli eilen, kun eksyin Anttilan tyhjennysmyyntiin.



Todella harvoin ostan mitään uutena, mutta verhot ovat aiheuttaneet pahasti päänvaivaa. Kahdella ikkunalla varustettuihin huoneisiin en vaan ole löytänyt verhoja käytettynä. Niinpä kun löysin sopivaa puuvillakangasta pilkkahintaan, en sitä tietenkään voinut kauppaankaan jättää ;)  

En usko, että keittiöön olisi tuon löydön jälkeenkään tulossa sivuverhoja, mutta jossakin muodossa nuo kankaat tulevat itsensä (siitä valmiista) keittiöstä löytämään. 

Vähän on tietysti pitänyt pihallakin puuhastella. Isäntä raivasi vesakoituneen yläpihan ja minä jatkoin hiukkasen kukkapenkkiä. Valmis se ei vieläkään ole, mutta pitäähän sitä nyt taukoliikuntaa harrastaa. 

On sitten valmiista keittiöstä kiva katsella pihaakin.

Maisemaa keittiön ikkunasta